Espoon valtuusto käsitteli lokakuun kokouksessa aloitettani järjestöyhteistyön kehittämisestä. Pidin asiasta puheen, jossa kerroin myös oman tarinani: olen itse elävä esimerkki siitä, mitä järjestöjen työ voi ihmiselle merkitä.
Kirjoitan tämän tekstin, koska järjestöt ovat nyt ahtaalla. Samaan aikaan kun Espoo lupaa tehdä järjestöyhteistyöstä systemaattisempaa, moni järjestö miettii, onko sillä ensi vuonna rahaa jatkaa. Se on ristiriita, josta meidän pitää puhua ääneen.
Mitä aloitteessa esitettiin
Jätin aloitteen helmikuun valtuustokokouksessa, ja sen allekirjoitti kanssani 28 muuta valtuutettua. Lähtökohta oli yksinkertainen: Espoossa toimii laaja järjestökenttä, mutta kaupungilla ei ole yhteistä, pysyvää ja rakenteellista yhteistyömallia koko järjestökentän kanssa. Järjestöjen ääni ei kuulu riittävän systemaattisesti valmistelussa ja päätöksenteossa.
Esitimme, että Espoo:
- käynnistää osallistavan selvityksen järjestöyhteistyön nykytilasta ja kehittämistarpeista
- ottaa järjestöt laajasti mukaan selvitykseen ja valmisteluun
- valmistelee selvityksen pohjalta esityksen pysyvästä yhteistyömallista
- tuo valtuustolle esityksen mallista, sen tehtävistä, asemasta päätöksenteossa ja kustannusvaikutuksista.
Mitä kaupunki vastasi
Kaupungin vastaus oli myönteinen. Siinä todetaan, että järjestöt tuottavat Espoossa merkittävän osan hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta edistävistä palveluista. Vastauksessa muistutetaan myös, että järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on kunnan lakisääteinen tehtävä.
Konkreettisesti kaupunki lupaa, että vuoden 2026 aikana aloitetaan järjestöyhteistyön linjauksen laatiminen. Linjaus sisältää nykytilan kuvauksen, tulevien vuosien kehitystavoitteet ja tiekartan vastuineen ja aikatauluineen. Se valmistellaan poikkihallinnollisesti yhdessä järjestöjen kanssa, ja pohjana käytetään Espoon vuosien 2019–2021 Active NGOs -hankkeen oppeja.
Olen tästä aidosti kiitollinen. Aloitteen ajatus yhteistyömallista etenee. Mutta vuotta on jäljellä reilut kymmenen viikkoa, ja hyvä aikomus ei vielä ole yhteistyömalli.
Miksi tämä on minulle henkilökohtaista
Minä, kuten valitettavasti liian moni muukin nainen tai tyttö, olen kokenut seksuaaliväkivaltaa. Kun hain apua Rikosuhripäivystyksen chatin kautta, minut ohjattiin Helsingin Tyttöjen Talolle.
Olin hajalla. Näin painajaisia ja yöllisiä harhoja. Näin sänkyni päädyssä hymyilevän ison varjon, jolle huusin ”mene pois”. Luulin, että olen menettämässä järkeni. Olo oli toivoton.
Opin, etten ole tilanteessa enkä reaktioideni kanssa yksin, eikä tapahtunut ollut minun syytäni.
Tyttöjen Talon yksilöterapiassa ja vertaistukiryhmässä opin, että ”järjen menetykseni” oli normaali reaktio traumaan. Opin, etten ole tilanteessa enkä reaktioideni kanssa yksin, eikä tapahtunut ollut minun syytäni. Sain tuen, jonka avulla pystyin jatkamaan elämääni trauman kanssa.
Sen pohjan ansiosta olen edelleen osa tätä yhteiskuntaa. Ja muun muassa seisoin maanantaina valtuustosalin puhujapöntössä puhumassa järjestöjen puolesta.
En ole poikkeus. Espoon Tyttöjen Talon kävijöistä 84 prosentilla toiveikkuus tulevaisuuteen lisääntyi. Sitä toiveikkuutta etenkin nuoret kaipaavat nyt. Samaa työtä järjestöt tekevät lasten, perheiden ja ikääntyneiden parissa, ja ne tavoittavat usein juuri niitä, joita muut palvelut eivät tavoita.
Mistä puhumme, kun puhumme järjestöistä
Järjestöjä ovat muun muassa urheiluseurat, VPK:t, kotiseutuyhdistykset, paikallisyhdistykset, asukastoiminta ja ammatillista työtä tekevät järjestöt. Viimeksi mainitut täydentävät palvelujärjestelmää ja tavoittavat erityistä tukea tarvitsevia. Ne toimivat suurelta osin vapaaehtoisten voimin. Valtionavustusta saavissa sote-järjestöissä toimii arviolta noin 230 000 vapaaehtoista (Hali (avautuu uuteen välilehteen)).
Taloustieteilijä Sixten Korkman kirjoitti lokakuun alussa Helsingin Sanomissa (avautuu uuteen välilehteen), että järjestöt auttavat vaikeuksissa olevia usein viranomaisia kustannustehokkaammin. Hänen mukaansa järjestöjen pieniin menoeriin kohdistuvat massiiviset leikkaukset ovat vapaaehtoistyön halveksuntaa. Olen samaa mieltä.
Korkman muistuttaa myös, että lapsiperheiden ahdingon syventäminen ja nuorten syrjäytyminen tulevat pitkällä aikavälillä kalliiksi. Juuri siinä ennaltaehkäisevä järjestötyö on vahvimmillaan.
STEA-leikkaukset ajavat järjestöt ahtaalle
Hallitus leikkaa sote-järjestöjen STEA-avustuksia tällä kaudella yhteensä 194 miljoonaa euroa, eli puolet vuoden 2024 tasosta (Hali (avautuu uuteen välilehteen)). Pelkästään ensi vuonna leikkaus on 84 miljoonaa euroa (Yle (avautuu uuteen välilehteen)).
Hyvinvointiala Halin ja SOSTEn elokuussa tekemän kyselyn mukaan neljä viidestä sote-järjestöstä arvioi joutuvansa lopettamaan jonkin toimintansa. Kaksi viidestä eli 40 prosenttia pitää mahdollisena tai todennäköisenä, että koko järjestön toiminta lakkaa kahden vuoden sisällä. Lomautusten ja irtisanomisten piirissä on noin 1 400 ihmistä.
Leikkaukset osuvat juuri siihen työhön, jota Espookin vastauksessaan kiittää. Kyselyssä 73 prosenttia järjestöistä arvioi joutuvansa supistamaan vertaistuki- ja ryhmätoimintaa ja 69 prosenttia neuvontaa ja ohjausta.
Muutama esimerkki tältä syksyltä:
- MLL luopuu vuoden loppuun mennessä tyttöjen mielenterveyttä tukevasta Helmi-toiminnasta. Yli 50 vuotta vanha tukioppilastoiminta, jossa on vuosittain mukana 11 000 peruskoululaista, on myös uhattuna (MLL (avautuu uuteen välilehteen)).
- Ehkäisevä päihdetyö EHYT aloitti syyskuussa koko 52 hengen henkilöstöään koskevat muutosneuvottelut. Järjestön mukaan sen koko olemassaolo on vaarassa (Kansan Uutiset (avautuu uuteen välilehteen)).
- Kehitysvammaliitto, joka on toiminut vuodesta 1952, varoittaa, että sen koko toiminta voi loppua, kun yleisavustus lakkautettaisiin lähes kokonaan (Kaleva (avautuu uuteen välilehteen)). Samalla loppuisi puhevammaisille tärkeä Papunet (Tehy-lehti (avautuu uuteen välilehteen)).
Kun järjestö lopettaa, apua tarvitseva ihminen ei katoa minnekään.
Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä. Hyvinvointialueet ja kunnat ovat itse todenneet, ettei niillä ole korvaajaa sote-järjestöjen työlle (SOSTE (avautuu uuteen välilehteen)). Kun järjestö lopettaa, apua tarvitseva ihminen ei katoa minnekään. Hän siirtyy jonoon raskaampiin palveluihin, tai pahimmillaan kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle.
Mitä toivon Espoon järjestöyhteistyön linjaukselta
Koska linjaus on nyt tekeillä, haluan vaikuttaa siihen, millainen siitä tulee. Jätin valtuustossa kaksi toivomusta.
Ensimmäinen koskee avoimuutta: valmis linjaus pitää tuoda luottamushenkilöiden nähtäväksi, jotta näemme, mitä aloitteesta seurasi.
Toinen koskee sisältöä. Toivon, että linjauksessa kiinnitetään huomiota kolmeen asiaan:
- Järjestöt eivät ole yksi yhtenäinen joukko. Samaan kokonaisuuteen niputetaan usein urheiluseurat, vapaaehtoisvoimin toimivat pienet yhdistykset, asukastoiminta ja ammatillista työtä tekevät järjestöt. Viimeksi mainitut täydentävät palvelujärjestelmää ja tavoittavat erityistä tukea tarvitsevia. Rooleja on monta, ja linjauksen pitää tunnistaa ne.
- Kumppanuudet pitää nimetä konkreettisesti. Nuorisojärjestöt ja koulut tekevät työtä samojen nuorten kanssa. Linjauksen pitää tunnistaa, missä kaupungin palvelut ja järjestöt kohtaavat samat ihmiset ja ilmiöt.
- Avustus ei ole sama asia kuin yhteistyö. Avustukset ja tilat ovat järjestöille elintärkeitä. Mutta yhteistyö on vuorovaikutusta, tiedonvaihtoa ja yhteistä tekemistä.
Toivon myös, että työ ehtii käynnistyä vielä tänä vuonna, kuten vastauksessa luvataan. Ja että linjauksesta tulee pysyvä yhteistyömalli, ei pelkkä paperi.
Järjestöt eivät ole vain kiva lisä
Järjestöt ovat olennainen osa yhteiskuntaamme. Monelle juuri järjestö on se, joka auttaa saamaan otteen elämästä ja löytämään oman paikan yhteiskunnassa. Minulle se oli Tyttöjen Talo.
Se on ennen kaikkea inhimillisesti tärkeää, mutta myös taloudellisesti järkevää.
Se on ennen kaikkea inhimillisesti tärkeää, mutta myös taloudellisesti järkevää. Varhainen tuki maksaa murto-osan siitä, mitä maksavat syrjäytyminen, pitkät sairauslomat ja työkyvyttömyys.
Espoo ei voi perua valtion leikkauksia. Mutta Espoo voi päättää, miten se itse kohtelee järjestöjä: kuunteleeko se niitä, tekeekö se niiden kanssa aidosti yhteistyötä ja pitääkö se huolen niiden toimintaedellytyksistä. Tämä juuri oli aloitteeni tavoite, ja nyt seuraamme sen toteutumista.
Lähteet
- Hyvinvointiala Hali ry: Kysely: STEA-leikkaukset iskevät rajusti järjestökenttään – jopa 40 prosenttia sote-järjestöistä on vaarassa kadota (avautuu uuteen välilehteen)
- Yle: Hallitusten leikkausten tulos: valtaosa sote-järjestöistä suunnittelee irtisanomisia (avautuu uuteen välilehteen)
- Yle: Analyysi: 84 miljoonan STEA-leikkausta on mahdoton tehdä ilman, että se vaikuttaisi kohtaavaan työhön (avautuu uuteen välilehteen)
- Helsingin Sanomat, Sixten Korkman: Velkaantumista ei pidä taittaa nykyisen kaltaisilla pikasäästöillä (avautuu uuteen välilehteen)
- Mannerheimin Lastensuojeluliitto: Järjestöleikkauksilla merkittäviä vaikutuksia MLL:n toimintaan (avautuu uuteen välilehteen)
- Kansan Uutiset: Ehkäisevän päihdetyön EHYT käynnistää muutosneuvottelut – Järjestön olemassaolo vaarassa (avautuu uuteen välilehteen)
- Kaleva/STT: Kehitysvammaliitto: Liiton toiminta vaarassa loppua STEA-leikkausten takia (avautuu uuteen välilehteen)
- Tehy-lehti: Hallituksen budjettiriihi vahvisti sote-järjestöjen leikkaukset (avautuu uuteen välilehteen)
- SOSTE: Hallitus romuttaa sote-järjestöjen työn (avautuu uuteen välilehteen)
- Hyvinvointiala Hali ry: Järjestöt ovat edullinen investointi hyvinvointiyhteiskuntaan (avautuu uuteen välilehteen)
- Espoon Tyttöjen Talo: kävijöiden toiveikkuutta koskeva tulos (84 %) – Espoon Tyttöjen Talon kysely


